Kävelin viime viikolla Ylisoutajan siltaa pitkin, mietiskellen kuinka upea maisema siitä avautuu ja miten miellyttävä sen arkkitehtuurinen toteutus on käyttäjän kannalta. Minulle tuolla sillalla ei siis ole muuta merkitystä kuin sen kauneuden ihastelu ja miellyttävyyden ihmettely mutta on varmasti monia, joille se toimii helpottavana elementtinä heidän arjessaan. Voin kuvitella ja itse asiassa muistankin, kuinka hyytävä kylmyys kohtasi minut ylittäessäni joskus muinoin Suvantosillan 30 asteen pakkasella. En ole kokeillut mutta uskon, että uusi silta tuo helpotusta noihin kylmien ilmojen siltojenylityksiin.
Olen käynyt useissa eri kaupungeissa ulkomailla ja lähes poikkeuksetta silta tai sillat ovat juuri niitä kohteita, jotka mainitaan kaupunkiesitteissä. Itselleni on jäänyt erityisesti mieleen yksi silta. Dublinissa sijaitseva Ha´penny Bridge, joka ylittää Liffey joen. Törmäsin siihen jokin aika sitten lukemassani romaanissa ja koska sen nimi oli jotenkin poikkeuksellinen, palautui Dublin muutenkin elävänä mieleen.
Joskus vaikka ylitettävänä olisi kultainen silta, jolta näkymät olisivat huikaisevat yli niittyjen salaisille puutarhoille, voisi sen ylittäminen olla tuskallista. Jopa puoliväliin tuleminen saattaisi olla täysin mahdoton tehtävä. Ei edes siis sillalta avautuva maisema saisi sinua liikahtamaan tai edes ottamaan askelta tuolle upealle sillalle. Koska kyse olisi vastaan tulemisesta. Oma mielipide tai asenne estää sillalle astumisen. Olisiko meillä jokaisella mahdollisuus ottaa reippaammin askel sillalle, vaikka se olisikin myönnytys jollekin toiselle. Uskon että sitä kautta maailma olisi parempi paikka elää.
