En ajatellut kertoa nyt millaisia fyysisiä harjoitteita on tärkeä tehdä ennen harjoituksia. Sillä se on riippuvainen lajista ja tietenkin harjoituksesta. Samoin urheilijan harjoittelutaustakin vaikuttaa asiaan. On kuitenkin päivänselvää että elimistö kannattaa valmistaa tulevaan suoritukseen. Hengitys- ja verenkiertoelimistön, hermoston ja tuki- ja liikuntaelimistön on syytä olla täydessä iskussa kun suoritus alkaa. Mutta, ajattelin kertoa virheestä joka ajattelussamme tapahtuu kun valmistautuminen onkin kilpailua ja peliä varten, eikä harjoitusta varten.
Harjoituksiin valmistautuessamme ideamme on lähestulkoon aina loistava. Etenkin jos olemme varanneet siihen riittävästi aikaa. Teemme lämmittelyn, verryttelyn ajatuksella valmistaa kehomme tulevaan harjoitustapahtumaan. Mutta mitä ihmettä tapahtuu kun kyseessä on peli tai kilpailu. Verryttelyn ajatus muuttuukin usein toisenlaiseksi. Emme mietikään enää että pitääpä lämmitellä paikat vähän paremmin kun olo on hieman tukkoinen. Emme ajattelekaan että verryttelyn tarkoitus on valmistaa elimistömme itse tapahtumaan. Haluamme sen toimivan täydellisesti jo itse verryttelyssä.
Tämä ajatusmallin ero johtaa usein huonompaan suoritukseen itse kilpailussa. Keskitymmekin verryttelyyn emmekä itse peliin. Emme luota itseemme vaan haluamme varmistella että kaikki onnistuu jo alkuverryttelyssä. Lataamme siis paukut jo paljon ennen tärkeintä hetkeä. Enää ei tavoitteemme siis olekaan se, että suoritus menisi mahdollisimman hyvin. Tavoitteemme on tehdä huippusuorituksia ennen suoritusta. Mutta mietitäänpä, kumpi on mukavampaa. Heittää 90 metrisiä heittoja miesten keihäällä verryttelyalueella vai itse kilpailussa, vedellä ylänurkkaan verryttelyssä vai itse pelissä.
Eli seuraavan kerran kun valmistaudut peliin tai kilpailuun, tee verryttelystäsi sellainen että olet valmiina itse tapahtuman aikana. Ja ennen kaikkea luota itseesi niin paljon ettet tarvitse verryttelyssäsi virittää itsestäsi maksimisuorituksia. Säästä maksimisuoritukset itse tapahtumaan.
