Pavlik oli jo nuoruudesta saakka tunnettu kylänsä vahvimpana ja kestävimpänä miehenä. Hänen kehostaan huokuu voima ja notkeus vaikka ulkomuoto ei ollutkaan valtava. Hän oli saanut voimansa vuosien fyysisen työn, tasapainoisen ravinnon ja huolellisen palautumisen avulla. Hän ei ollut aina huolehtinut kehostaan. Tarinat hänen nuoruudestaan sekä myös myöhemmällä ikääkin, olivat täynnä oppimista ja muutoksia, jotka ovat ohjanneet häntä kohti nykyistä voimakasta ja tasapainoista olemustaan.
Nuorempana Pavlik kohtasi usein haasteita: hän teki raskasta työtä, mutta ei aina kiinnittänyt huomiota siihen, mitä hänen kehonsa tarvitsi. Hän söi milloin sattuu ja ruoka ei ollut kovinkaan terveellistä. Myös uni jäi usein aivan liian lyhyeksi. Hän muistaa yhä ne hetket, kun keho petti totaalisesti ja hän sairastui vakavasti. Puoleen vuoteen hän ei pystynyt nukkumaan kunnolla, hiki virtasi vähäisestäkin liikkeestä sekä pienikin liike aiheutti hänelle voimakkaan hengästymisen. Näistä vaikeista kokemuksistaan hän kuitenkin oppi paljon. Hän alkoi kuuntelemaan kehoaan ja tunnistamaan niitä merkkejä, jotka kertoivat, milloin oli aika levätä, liikkua tai ravita itseään.
Vuosien saatossa Pavlik alkoi rakentaa keholleen sopivaa rutiinia. Hän lisäsi fyysistä aktiivisuutta, keskittyi ravitsevaan ruokavalioon ja paransi palautumistaan unen avulla. Kuitenkin, hieman vanhempana, hän ajautui liialliseen tarkkuuteen ja pyrkimykseen olla täydellinen jokaisen asian suhteen. Hän treenasi työn ohessa samalla lailla kuin nuorempanakin ja se oli valitettavasti paljon enemmän kuin mitä hänen kehonsa kesti. Silti hän vaati itseltään yhä parempia tuloksia ja muuttui entistä tarkemmaksi ruokavalionsa suhteen. Hänen päivänsä täyttyivät treeneistä ja työstä ja ruokailusta tuli aikaa vievää laskemista ja sekä myös nautinnon hävittävää rajoittamista. Ruokailusta muodostui siis kovin yksipuolinen ja iloton tapahtuma.
Lopulta tämä alkoi näkyä. Pavlik heräsi aamuisin väsyneenä ja tunsi kehossaan valitettavan tuttuja tuntemuksia. Hän kärsi unettomuudesta ja se oli merkki, jota hän ei voinut enää ohittaa. Hän tajusi, että liiallinen kontrolli, vaativuus sekä liian kova harjoittelu, alkoivatkin kuluttaa hänen voimiaan, eikä hän tuntenut enää samanlaista iloa elämästään kuin aiemmin. Tuo hetki pakotti Pavlikin pysähtymään ja miettimään uudelleen rutiinejaan.
Pavlik oivalsi että elämässä on aika ajoin tarkistettava missä mennään. Muutokset kehossa vaativat myös muutoksia omissa rutiineissa. Hän löysäsi hieman otettaan ravinnon suhteen sekä muisti taas levon merkityksen. Hän alkoi valita ruokia, joka antoivat hänen keholleen energiaa sekä olivat hyviä myös palautumisen kannalta. Hän teki sen tällä kertaa ilman liiallista laskemista tai rajoituksia.
Aamuisin hän aloitti päivänsä rauhallisella venyttelyllä, pienellä jumpalla ja syvillä hengityksillä. Tämä tapa herätti mainiosti kehon päivän koitoksiin ja näin valmistautuminen päivään alkoi nyt uudella tavalla. Hän huomasi, että keskittymällä hengitykseensä hän pystyi säätelemään voimiaan ja pysymään rentona myös raskaimmissakin töissä. Nykyään hänen ateriansa rungon muodostivat luonnon antimet: vihannekset, juurekset ja metsästä kerätyt marjat ja sienet. Ravinto ei ole vain kehon polttoainetta, vaan osa hänen elämäntapaansa. Ruokahetket rytmittivät päivää ja nuo rennot ruokailut auttoivat myös palautumaan. Viikonloppuisin hän kuitenkin antoi itselleen luvan nauttia erilaisista aterioista, sillä hän oivalsi, että ruoka ja ruokailuhetket voivat olla myös loistava keino tuoda elämään iloa ja nautintoa.
Luonnosta tuli merkittävä tekijä Pavlikin hyvinvoinnille. Hän vietti päivittäin hetkiä ulkona, tietäen, että ulkoilma ja luonnon rauha vaikuttavat suoraan hänen suorituskykyynsä. Hyvin usein hän harjoitteli myös ulkona. Silloin kun hän tunsi maan jalkojensa alla sekä pystyi hengittämään raikasta ilmaa, voimakin tuntui kasvavan ihan itsestään. Metsäpoluilla juostessaan hän kuuntelee kehonsa rytmiä, nauttii rentoudestaan ja hyvin usein hän tunsi sulautuvan täysin ympäröivään luontoon. Pavlikin päivittäiset rutiinit olivatkin muuttuneet vaativasta suorittamisesta kehoa kuuntelevaksi toiminnaksi, jossa jokainen askel sekä hengenveto tuki hänen kehon hyvinvointia.
