Olin joukkuelajeja valmentaessani yhtä vuotta lukuun ottamatta hieman sivummalla myrskyn silmäkkeestä. En siis toiminut päävalmentaja tai pelinjohtajana kuin yhden vuoden. Päävalmentajana toimiminen on hyvin hektistä ja paineistettua johtamistoimintaa. Päätökset ovat nopeita ja sinun tekemisiäsi tarkkaillaan jatkuvasti. Kokonaisuuden ymmärtämisen pitää olla kovalla tasolla mutta pienet yksittäiset asiat, sanat ja teot voivat ratkaista koko ottelun suuntaan tai toiseen. Aikaa ratkaisujen tekemiseen on niukalti ja ellei ole siinä roolissa toiminut tai seurannut sitä läheltä, on vaikea ymmärtää työn vaativuutta.
Koska toimin siis hieman seesteisemmässä roolissa, pystyin keskittymään kokonaisuuden ymmärtämisen lisäksi myös yksittäisten, pienten hetkien merkityksiin ennen peliä, pelin aikana sekä myös pelin jälkeen. Toki paine tulee koko joukkueelle mutta silti päävalmentajan taakka on painavin. Sain siis itse rauhassa keskittyä joukkueen suorituskykyyn vaikuttavien asioiden kehittämiseen myös itse ottelutapahtumassa.
Jaan nyt yhden oivalluksen, joka koskee toiminnan sanoittamista. Joskus tahtomattamme rakennamme itsellemme ansoja. Saatamme nostaa ennen peliä yksittäisen asian pelin ratkaisun kannalta liian merkittävään asemaan. Ja juuri tämä asia pienentää voiton mahdollisuutta merkittävästi. Avaan sen esimerkein.
Tänään huolehditaan, ettei vastustajan pelaaja X (nimi muutettu), lyö läpi. Muistakaa sitten, ettemme päästä kuin yhden maalin omiin. Tärkein yksittäinen asia on, ettei vastustajan pelaaja Y (edelleen nimi muutettu), heitä sitten yhtään kolmen pisteen heittoa sisään.
Entäpä kun ensimmäisillä minuuteilla nämä asiat tapahtuvat. Pelaaja X lyö läpi, vastustajalle tuleekin pari maalia heti alkuun tai pelaaja Y heittääkin kaukaa viivan takaa heiton, joka menee koriin.
Peli ei tietenkään ole ohi teknisesti, sillä voittaja on se joka pillin viheltäessä viimeisen kerran, omaa enemmän juoksuja, maaleja tai koreja. Mutta koska pelaajat kokivat epäonnistuneensa heidän tärkeimmässä tehtävässään, käytäntö opetti sen, että tämä aiheutti valitettavasti merkittävän suorituskyvyn laskun sekä loven itseluottamukseen joskus toisiaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Tämän tunnereaktion muuttaminen pelin aikana, oli hyvin usein mahdotonta.
Päävalmentajan, johtajan ja esimiehen on siis syytä pysähtyä miettimään, tuleeko tämän kaltaisia ansoja rakennettua. Ansoja, joiden olemassaolo takaa heikomman lopputuloksen mutta joita ei oikein sanoitettuna olisi lainkaan.
Kun siis keskitymme toimimiseen toivomisen sijasta, ansoja ei rakennu.
Onko sinulla muistissa vastaavanlaisia, vahingossa rakennettuja ansoja?
