Valittettavan usein urheilussa valmennusleiri tarkoittaa käytännössä työleiriä eikä juurikaan aja valmennuksellista asiaa. Ajatellaan asiaa vaikka viikonlopun mittaisen taideleirin lähtökohdista. Olisiko taideleirin tavoitteena esimerkiksi maalata 34 erilaista öljy- ja pastellityötä, kirjoittaa ja lausua 47 runoa ja työstää lopuksi Asterix ja Obelixista tuttua hiidenkiveä näköispatsaaksi. Siinä samassa käydä luennoilla ja vastailla kyselyihin omista ambitioista. Epäilen ettei se toisi parasta lopputulosta.
Urheilussa kuitenkin näin tehdään, valitettavasti. Leirin tarkoituksena on että harjoitellaan, testataan ja opetellaan asioita yhdessä viikonlopussa enemmän kuin mitä normaalisti tehtäisiin viikkoon. Kahteen vuorokauteen mahdutetaan siis viikon asiat. Työleirillä tämä voisi olla järkevää ajattelua. Tehdään nyt viikonloppu kovasti töitä niin voimme huilata seuraavan viikon. Urheilussa kuitenkin säännöllisyys ja terveenä pysyminen ovat mielestäni aika tärkeitä asioita. Muutenhan asian voisi ratkaista esimerkiksi siten että tammikuussa tekisi koko vuoden treenit. Ajankäytöllisesti ihanneratkaisu. Koko kevään voisi tehdä jotain ihan muuta.
Samoin pidemmät harjoitusleirit. Lähdetään esimerkiksi ulkomaille lämpimään harjoittelemaan. Kotona ollessamme olemme harjoitelleet 1-2 kertaa päivässä, rytmittäen helppoja ja kovia harjoituksia. Mutta etelään mennessämme elimistömme muuttuukin yhtäkkiä kaiken kestäväksi harjoituskoneeksi. ”Koska tänne on tultu treenaamaan, niin nyt sitten treenataan”. Ymmärrän että harjoitusleireillä voi keskittyä vain ja ainoastaan harjoitteluun ja rytmitys on tehty sitä silmällä pitäen. Mutta onko se järkevää.
Toivon siis että sana harjoitusleiri vastaisi sanan tarkoittamaa merkitystä. Urheilijat harjoittelisivat leireillä tullakseen paremmiksi. Se on eriasia kuin itsensä hajoittaminen.
Tässä asiassa kannattaa mielestäni ottaa huomioon myös yhteisöllinen näkökulma etenkin joukkueurheilussa. ”Hiki on paras hitsausaine” on mielestäni hyvin sanottu. Jos normaali viikoittainen harjoitusaika käytetään tai pyritään käyttämään optimaalisesti urheilijan kehityksen kannalta, niin leireillä on mahdollista kasvattaa me-henkeä. Tämä siis puhtaasti joukkueurheilun näkökulmasta koska yksilöurheilusta minulla ei ole kokemusta.
Ymmärrän täysin näkökulmasi ja kiitos kommentistasi. Mutta… Uskon että me-henkeä voi luoda treenaamalla järkevästi kovaa. Se että luodaan tila jossa vammautumisriski on todellinen, on minun näkökannalta aika brutaalia me-hengen luontikeino. Eli tässä pitäisi osata ajatella mitä tehdään. Jos esimerkiksi treenataan kovaa ja samaan aikaan testataan maksimaalisia suorituksia eri osa-alueilta, ei se minun mielestäni ole me-hengen luomista vaan tyhmyyttä. Rankan harjoituksen läpivienti kasvattaa kyllä me-henkeä. Eli en ole missään nimessä sitä vastaan. Mutta jatkuva liian kova treenaus voi kasvattaa me-hengen sijaan tiettyä ”käyrää” ja lisätä siis oleellisesti myös loukkaantumisriskiä.