Puhutaan urheilun kasvattavasta vaikutuksesta. On helppoa yhdistää se siihen tosiasiaan että kun harjoittelee niin tulee paremmaksi. Opit tekemään töitä menestymisesi eteen. Tajuat että sinun on tehtävä töitä kehittääksesi itseäsi. Mutta tämä ei ole mielestäni mullistavaa tai ihmeellistä. Kun haluat opetella soittamaan, samat asiat pätevät. Jos mielesi tekee opetella uusia kieliä tai vaikkapa muistamaan kaikkien valtioiden pääkaupungit, sama kaava toistuu. Harjoittele ja sinusta tulee parempi. Urheilun pointti on aivan muualla, jopa nykymaailmassa elintärkeän asian opettelussa.
Totut vastoinkäymisiin.
Elämä ei mene niinkuin haaveilet. Siksi haaveiden ja reaalimaailman välisen eron tajuaminen on urheilun suola. Voit opetella monia asioita ja päästä moniin saavutuksiin ponnistelemalla niiden eteen. Voit päästä opiskelemaan vaikka lääkäriksi jos oikein haluat. Luet pääsykokeisiin erityisen paljon ja käyt läpi tasokkaita valmennuskursseja. En tarkoita että se on helppoa tai että aivan kaikilla olisi siihen mahdollisuus, mutta voit kuitenkin päästä lääkäriksi olematta hyvä lääkäri.
Et voi kuitenkaan parantaa kaikkia ihmisiä vaikka kuinka lukisit. Lääkärinkin lapsella voi olla parantumaton sairaus johon ei vain ole hoitoa. Siksi urheilun oikeasti opettavaa vaikutusta on lähestyttävä tätä kautta. Totut pettymyksiin. Vaikka kuinka harjoittelet, vastustaja saattaa voittaa. Tai kun juuri olet huippukunnossa takareitesi revähtää. Liiallisen harjoittelun takia voit joutua ylikuntoon. Ja ennenkaikkea voittajia on aina vain yksi.
Siksi urheilun kasvattava vaikutus ennenkaikkea on, opit ettei elämässä saa kaikkea mitä haluat, teitpä mitä tahansa.
