Tänään ratkesi koripallon Pantteripatsaan ansainnut joukkue. Joensuulaisena toivoin tietenkin Katajan voittoa mutta näin ei valitettavasti käynyt. Vaikkakin Katajan koko organisaatio on vuodesta toiseen tehnyt huikeaa työtä ja kaikesta näki että he olivat valmiita voittamaan.
Mielessäni on yksi syy siihen miksi Pyrintö voitti. Antero Lehto. Tietenkin voittoon tarvittiin koko joukkuetta, osaavaa valmennusta, kannustavaa huoltoa, toimivaa organisaatioita ja intohimoisia faneja, jotta Lehto pystyi tekemään sen minkä teki.
Mutta kaikesta näki että Lehto oli tehnyt myös huikean työn yksin. Hän oli jäätävän hyvässä kunnossa. En vertaa häntä legendaariseen His Airnessiin, mutta kuitenkin jotain samaa Lehdon pelissä oli varmasti saman intohimoisen halun, tulla paremmaksi, ansiosta. Kun muut nojailivat polviin, hän mietti jo seuraavaa onnistumistaan. En missään vaiheessa peliä huomannut väsymystä hänen kasvoillaan.
Tuo on se tekijä jota joukkueurheilussa arvostan. Lahjakas pelaaja on valmis tekemään kaikkensa ollakseen parempi ja pystyäkseen auttamaan joukkueensa voittoon. Yksilöurheilussa tätä ei tarvitse edes miettiä, koska ei ole selkää kenen taakse piiloutua.
Eli. Onnea siis Pyrintö ja Antero Lehto.
