Minusta tuntuu että Äiti on synonyymi rakkaudelle. Siksi ajattelin käsitellä päivän aihetta rakkauden kautta. Se että on kantanut pientä ihmistä sisällään ja tuntenut hänen kehityksen syntyäkseen Äidiksi on varmasti elämän suurimpia mahdollisuuksia synnyttää rakkautta.
Mutta tarvitsemmeko tälle rakkaudelle oman päivän. Nykyisin on jo paljon pareja joissa ei ole varsinaista äitiä vaikka vanhempia olisikin kaksi. Olisiko nyky-yhteiskunnassa soveliaampi puhua vanhempien päivästä. Tosin kaikki eivät ole vanhempiakaan vaikka kovasti haluaisivat, tasa-arvon nimissä tulisikin puhua läheisten päivästä. Entäs se yksinäinen ihminen jolla ei ole läheisiäkään.
Äitienpäivänä on hyvä miettiä kostuvatko Äidin silmät kyyneliin huomatessaan saavansa vuoden odotuksen jälkeen huomionosoituksia ja rakkautta vaikka kaipaisikin sitä paljon useammin. Onko kahvin saaminen sänkyyn vuoden odotuksen arvoinen.
Vai tuleeko kyyneleet silmiin Äidin huomatessa että hänelle on kaikki muu tärkeämpää kuin olla Äiti. Onko Äitienpäivä silloin stressaava kokemus.
Tasa-arvo ei siis ole mielestäni tasapäistämistä vaikka siihen suuntaan maailma on menossa. Siksi uskon että tarvitsemme Äitienpäivän. Itse ainakin koen tärkeäksi kertoa Äidilleni että rakastan. Tiedän että hän on halunnut olla Äitini vaikka en aina ole antanut ilon hetkiä.
Toivon ettei kenenkään tarvitse odottaa vuotta tunteakseen itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. Toivon että jokainen vuoden päivä olisi Rakkaudenpäivä.
Hyvää Äitienpäivää, Rakkaudella.
