Kerron miksi kirjoitin blogiini yhteiskunnallisia asioita. Ja miksi yritän lopettaa niiden kirjoittamisen. Pyrin keskittymään asioihin jotka liittyy terveyteen, hyvinvointiin ja liikuntaan.
En osaa nähdä järjestelmän itsessään olevan hyvä. Minulle on merkitystä vain sillä miten se toimii. Siksi kirjoitin, mutta havaitsin että se on turhaa. Ympäröivä maailma ei muutu ja evoluution kannalta on parempi mennä vallitsevien olosuhteiden mukaan ja olla välittämästä niistä jotka eivät siihen pysty.
Olen ollut pienyrittäjä, pyörittänyt pientä hammaslääkäriasemaa. Toiminut hetken aikaa myös pörssiyhtiössä. Ajattelen siis järjestelmää toimivuuden kautta. Yrityksessä käväisi yli 50 eri ihmistä töissä. Jokainen oli erilainen ja jokainen sai olla erilainen. Tietyt reunaehdot olivat minkä mukaan toimia mutta omia vahvuuksia tuli käyttää ja niitä kannustettiin käyttämään.
Kun isompi yritys laajenee, se muodostaa erilaisia toimipisteitä. Jokaisen toimipisteen on toimittava vahvuuksillaan yrityksen reunaehtoja toki noudattaen. Kun yritys laajenee uuteen maahan on sen kunnioitettava maan lakeja ja toimintatapoja. Silloin se voi menestyä siinä maassa.
Nimi. Ompahan yrityksen nimi markkinatalous, kommunismi tai mikä tahansa, tärkeintä on se miten se toimii. Niinkuin historia on meille opettanut, nimestä ja kauniista ajatuksista huolimatta, kaikki yritykset eivät ole toimineet. Ei nimi miestä pahenna tai paranna.
Arvostan suuresti yrittämistä, menestymistä ja kaikkea sitä mitä menestyjät saavat aikaan. Mutta tiedän ettei kaikista ole siihen ja kaikki eivät edes halua sitä. Se ei ole pulma vaan tosiasia. Minusta on kaunista nähdä Ferrari tai joku muu kallis auto Joensuussa (tosin kaikki kalliit autot eivät ole kauniita). Minusta on myös hauskaa tuntea kaveri jonka Lada (heinäpaalit katolla) kiihtyi alle kuuden sekunnin 100 km/h (vaihtoi moottorin).
Enon entisessä kunnassa oli kaksi taajamaa. Eno ja Uimaharju. Niiden välillä oli koko ajan kitkaa. Kyse oli samanlaisista ihmisistä mutta ympäristö oli erilainen. Se että onko Uimaharju nyt Joensuun kaupunkia ei muuta sitä tosiasiaa että Uimaharjussa asuu uimaharjulaisia. Jugoslavia oli maa jossa asui hyvin erilaisia ja eri olo suhteissa olevia ihmisiä. Kaikki tietävät miten siinä kävi.
Kyse on säännöistä ja kentästä. On hankala pelata kun säännöt vaihtuvat vaikka kenttä ei vaihdu. Ajatellaan vaikka vain kolmea eri joukkuetta (ei 28) jotka ovat UE:n (Urheiluseura Eurooppa) omistuksessa. Jalkapallo, koripallo ja rugby. Taitava tuomari oppisi tuomaroimaan kaikkia noita lajeja. Pelejä olisi myös helppo seurata ja pelaajia olisi myös mielenkiintoista valmentaa. Mutta jos nuo kolme joukkuetta laitettaisiin samalle kentälle pelaamaan yhdellä pallolla, tulisi tuomaroinnista haastavaa. Samoin valmentaminen muuttuisi totaalisesti.
Eli minusta UE voisi omistaa kyllä kaikki joukkueet jos niin päätetään. Yksittäisiä lajeja kuitenkin mielestäni kannattaisi kehittää pelaamaan sitä peliä minkä osaavat parhaiten. Ja sillä kentällä mikä on niin sanottu lajille tyypillinen alusta. Kiitos.
Kiitos niille kahdelle jotka jaksoivat lukea tämän. Kirjoitan jatkossa vaikka kirjaa pöytälaatikkoon näistä asioista. Mennään keveämmällä ja liikunta painoitteisemmalla ajatusmaailmalla kesää kohti.
