Lumen narske on ainut asia, minkä kuulen. Lumihiutaleet leijailevat rauhallisesti alaspäin suunnittelematta etukäteen reittiään. Metsätie on aivan autio. Lämmin hengitys muodostaa savupilven aivan silmieni eteen. On kuin polttaisin tupakkaa, vaikka en niin tee. Pysähdyn katselemaan jälkiä lumessa. Jänis on loikkinut tien yli ja jatkanut taivaltaan kohti hyvin harvennettua koivumetsää etsien kenties kaatuneita haapoja ravinnokseen. Lumen narske on tauonnut pysähdyttyäni. On aivan hiljaista.
On etuoikeus päästä nopeasti keskelle luontoa nauttimaan täydellisestä hiljaisuudesta.
Matkoillani olen käynyt hyvinkin isoissa kaupungeissa. Ihmisten, liikenteen ja taustamelun määrä on valtava. Hiljaisuuden määrä kasvoi, kun saavuin Joensuuhun. Kuitenkin vasta kun olen asutuksesta erillään olevassa luonnossa, tunnen sen. Hiljaisuuden. Meidän etuoikeutemme on päästä nopeasti keskelle luontoa nauttimaan täydellisestä hiljaisuudesta. Laaja määrä tutkimuksia on julkaistu, jotka osoittavat luonnon positiiviset vaikutukset terveyteen, nauttikaamme siis.
Uskon että parhaiten kuulemme viesteistä tärkeimmät juuri keskellä luonnon hiljaisuutta. Monesti nuo viestit peittyvät muiden ärsykkeiden alle. Kyse on viestejä itseltämme. Olen istunut kalliolla ja tuntenut tuulen huminan, mietiskellyt kannon nokassa ja katsellut työtään tekeviä muurahaisia. Olen seisonut keskellä tiheää kuusikkoa nähden vain pienen valonkajon oksien välistä. Kun kaipaan opastusta, hiljaisuus antaa vastauksen.
