Urheilussa, työssä tai vapaa-aikana voi tapahtua kolmenlaisia virheitä. Valmentajan, johtajan tai läheisen ihmisen olisi syytä miettiä miten näihin reagoi. Inhimillinen virhe johtuu vahingosta, jonka tekijä varmasti huomaa. Harhasyöttö tai vaikkapa maali paikan tuhlaaminen ovat hyviä esimerkkejä tällaisesta virheestä. Jokainen varmasti tajuaa ettei kukaan tee tuollaisia tahallaan, joten palautteen anto tapa tulee tarkasti miettiä. Voi olla ettei siihen kannata edes reagoida jos selvästi huomaa ihmisen itsensä huomanneen virheensä.
Systemaattinen virhe on taas toiminto, joka tapahtuu useammin kuin kerran. Esimerkki voisi olla tällä kertaa työelämästä, vaikkapa yhden roskiksen tyhjentämättä jättäminen. Asia tulisi kertoa opettavaisesti, sillä voihan olla ettei asiasta ole informoitu riittävästi.
Kolmas virhe on tahallinen virheellinen toiminta. Syitä tällaiseen on vaikea keksiä. Ehkä tulehtuneet välit muiden ihmisten kanssa tai jokin mielenterveydellinen häiriö voisi johtaa tuollaiseen toimintaan. Näitä tapauksia on kaiken järjen mukaan kaikista vähiten.
Eli kun pysähdyt miettimään kuinka harvoin oikeastaan tarvitset korottaa ääntäsi toiselle ihmiselle valmentaessasi, johtaessasi tai vaikkapa arkielämässä, huomaat helposti totuuden. Harvoin.
